19

Huomenna koittaa taas se päivä, kun täytän vuosia. Olen viimeiset kaksitoista tuntia pohtinut sitä, kuinka tavallisia loppujen lopuksi syntymäpäivät ovatkaan. Aina tähän asti olen jännityksellä odottanut synttäriaamujani, avannut innolla paketteja sekä pitänyt näitä päiviä älyttömä ihmeellisinä ja jännittävinä. Nyt kuitenkin tiedän jo suurin piirtein keneltä saan lahjaksi mitäkin, ja osan lahjoista olen saanutkin jo etukäteen. Tässä iässä syntymäpäivät taitaakin alkaa olemaan melko tavanomaisia.

Tämä ajatusmalli johtuu varmasti myös siitä, että 19 on jollain tavalla mielestäni hieman "turha" ikä. Vuosi sitten minusta tuli virallisesti aikuinen ja sain paljon oikeuksia, joita en vielä ennen sitä omistanut. Ensi vuonna puolestaan täytän pyöreitä, joka on spesiaalimpaa, sillä se tapahtuu vain kymmenen vuoden välein. Kahtena edellisenä vuonna järjestin myös juhlat, joissa sain viettää aikaa kavereideni kanssa. En kuitenkaan voi sanoa, että nuo juhlat olivat mitään parhaimpia tapahtumia elämässäni. Tänä viikonloppuna aion toki nähdä isovanhempiani, ja kavereitani, mutta mitään erityisen suuria pirskeitä ei ole luvassa. Toivottavasti joku sellaiset järkkäisivät minulle ensi vuonna! Tai sitten teen sen itse.

Ihmettelin pienenä kovasti, miksi vanhemmat ihmiset eivät halunneet, että heidän merkkipäiviään erityisesti muistettaisiin. Nyt alan ymmärtää heitä hieman paremmin. Toki olen itse vielä todella nuori, ja vietän varmasti vielä monia ihania syntymäpäiviäni, mutta tänä vuonna tuo merkkipäivä taitaa mennä melko nopeasti ohi. Huomennahan sen näkee!

KUVAAJANA RISTIÄISISSÄ

Viime sunnuntaina vietimme ilon ja onnen päivää, nimittäin poikaystäväni veljen pojan ristiäisiä. Olen viimeksi ollut pikkuvejeni ristiäisissä kahden vuoden ikäisenä, joten siitä on jonkin aikaa jo vierähtänyt. Olin todella otettu, kun poikaystäväni veli pyysi minua kuvaamaan tätä heille ikimuistoista päivää. Sain mielestäni hyvin ikuistettua tuon päivän, ja olen tyytyväinen otoksiini. Vaikka tiesin, ettei kuvaamisessa ole mitään jännitettävää, silti osasin hieman stressata tuota tilaisuutta. Ajattelin ensin, etten viitsisi hyppiä salissa paikasta toiseen kuvaamassa, vaan haluan istua paikoillani nauttimassa tuosta hetkestä. Uskallauduin kuitenkin vaihtamaan hieman kuvauskulmia, sillä tilaisuus pidettiin melko pienenä ja mukana oli vain lähimmät perheenjäsenet. Kaikinpuolin onnistunut ja mahtava päivä!

 

 

Poikaystäväni veljellä on jo ennestään yksi oma lapsi, mutta vielä silloin poikaystäväni ei päässyt kummiksi. Olemme molemmat kuitenkin olleet paljon Islan elämässä mukana, vaikkei kummeja ollakaan. Nyt poikavauvan synnyttyä poikaystävääni pyydettiin sylikummiksi, ja hän oli todella iloinen siitä. Kastetilaisuuden aikana olin yhtä hymyä, sillä tiesin, että sylikummina oleminen hänelle on todella suuri asia. Itse en ole vielä kummiksi päässyt, mutta toivottavasti vielä senkin aika joskus koittaa!

 

Vaikka olen jo monia vuosia ollut kiinnostunut valokuvaamisesta, ja pääsen jopa opiskelemaan tuota kyseistä alaa, ymmärsin vasta nyt ristiäispäivänä, että haluan ihan oikeasti tehdä sitä ammatikseni. Otin pitkin päivää sisaruskuvia siskoksista, yksittäiskuvia pian kaksi vuotta täyttävästä Islasta sekä erilaisia otoksia vauvasta ja itse ristiäistilanteesta. Tajusin, että varsinkin lapsi- ja perhekuvat inspiroivat itseäni todella paljon, ja sellaisia kuvia olisi ihana ottaa joskus ihan työkseenkin. Sunnuntai-iltana saavuttuani kotiin, sormeni oikein syyhysivät, että pääsisin jo selaamaan ja editoimaan näitä ristiäiskuvia. Hyvien kuvien saaminen on itselleni erittäin palkitsevaa, ja kannustaa jatkamaan ja kehittymään kyseisessä hommassa.

Toivottavasti lähiaikoina olisi tiedossa lisää ihania juhlia, joissa pääsisin käyttämään kameraani! Tuo päivä oli tietysti poikaystävälleni, hänen veljensä perheelle ja lähipiirille, mutta myös itselleni erittäin upea ja ikimuistoinen. Tämän kaiken lisäksi poika sai kauniin nimen; Iivo Elias.

 

 

MINUN TYYLINI

Tällä kertaa ajattelin hieman pohdiskella pukeutumistani sekä omaa tyyliäni. Ainakin itselläni oli melko kovat ulkonäköpaineet vielä pari vuotta sittenkin, enkä oikein uskaltanut pukeutua juuri niin kuin itse olisin halunnut. Nyt lukion jälkeen olen huomannut, että olen paljon vapautuneempi, ja uskallan käyttää esimerkiksi värejä ja erilaisia kuoseja huomattavasti rohkeammin kuin ennen!

Tyylini on vaihtunut moneen kertaan muutaman vuoden sisällä, niin kuin varmasti monella muullakin. Yläasteen loppu ja vielä lukiokin olivat itselleni niitä aikoja, kun yritin kuulua joukkoon, ja ottaa mallia muiden pukeutumisesta. Kahdeksannella luokalla olin varma, että olin löytänyt oman juttuni. Silloin vaatekaapistani löytyi paljon flanellipaitoja, jotka sidoin vyötärölle, collegepaitoja ja kangaskasseja. Olin täysin vakuuttunut siitä, etten tule koskaan käyttämään merkkilaukkuja, kauluspaitoja tai pastellinvärisiä takkeja. Noh, toisin kävi!

Lukioaikana aloin muokkaamaan tyyliäni hieman klassisemmaksi. Uskon, että halvemmalla pääsisin, jos käyttäisin edelleen flanellipaitoja ja kangaskasseja, mutta ne ajat ovat suurimmaksi osaksi takanapäin. Varsinkin nyt lukion jälkeen olen ymmärtänyt, että voin pukeutua juuri niin kuin haluan, enkä välitä enää muiden katseista. Lukiossa ainakin itselläni oli välillä melko kovatkin paineet siitä, mitä muut ajattelevat. En esimerkiksi ikinä kehdannut mennä mekko päällä kouluun, sillä kukaan muukaan ei pukeutunut keväällä mekkoihin. Viime syksynä ylitin itseni, kun uskaltauduin pukeutumaan farkkuhameeseen :D Mielestäni on hassua, että olen ajatellut vielä muutama kuukausi sitten noin, sillä olen nyt käyttänyt puolet kesästä värikkäitä mekkoja sekä asusteita, enkä mieti enää yhtään muiden mielipiteitä!  Nyt olen melko varma, että olen löytänyt sen oman juttuni. Toki mielipiteeni voivat vielä vaihtua, mutta toivon, että tämän hetkinen tyyli-ihanteeni säilyisi pääpiirteittäin.

 

Tänä kesänä olen myös ensimmäistä kertaa alkanut seuraamaan muotitrendejä ihan toden teolla. Saan paljon inspiraatiota muun muassa Instagramista ja muotibloggaajien blogeista. Tavoitteenani ei ole matkia ketään, vaan ottaa vinkkejä pukeutumiseeni. Mielestäni on hienoa, että paremmin muotia tuntevat julkisuuden henkilöt markkinoivat asujaan sosiaalisessa mediassa, sillä monet uskaltavat vasta silloin pukeutua rohkeammin. Toki osalle se saattaa luoda myös paineita, mutta ainakin itse seurailen mielelläni sekä suomalaisia että ulkomaalaisia muotibloggaajia, ja napsin pukeutumisvinkkejä sieltä täältä.

Vuodessa on kuitenkin yksi vuodenaika, joka aiheuttaa minulle aina päänvaivaa pukeutumisen suhteen. Sehän on tietysti talvi! Ensinnäkin vihaan kylmyyttä, ja olen aina ollut kesäihminen. Vaikka omistankin muutamia talvitakkeja, ei mikään niistä oikein lopulta miellytä silmääni. Ongelmana on myös usein se, etten osaa talvisin pukeutua väreihin. Olen talvikaudet todella usein mustissa farkuissa sekä tummassa takissa. Olalla roikkuu miltei aina musta laukku. Mielestäni sopivia farkkuja talveksi on myös vaikea löytää. Varsinkin kaikki siniset farkkuni ovat aivan liian lyhyitä talvikäyttöön, ja tämän vuoksi suosin talvisin pelkkiä mustia housuja. Toivon todella hartaasti, että tänä talvena löytäisin sellaisia vaatekappaleita, joissa tunnen oloni hyväksi ja itsevarmaksi. Suomen talvi on kuitenkin suhteellisen pitkä, eikä olisi kiva olla päivittäin ulkona samoissa vaatteissa. Uusien talvivaatteiden etsiminen pitääkin aloittaa tänä vuonna jo hyvissä ajoin!


Dress - Vero Moda
Jacket - Vila
Sneakers - Björn Borg

OMAN AJAN TÄRKEYS

Tajusin eilen illalla auringonlaskua ihastellessani, että olen viettänyt tällä viikolla todella paljon aikaa itsekseni. Olen pyöräillyt monia kymmeniä kilometrejä kuulokkeet korvilla, treenannut ja rentoutunut hyvien sarjojen äärellä. Toki kotona näen perhettä ja juttelen vanhempieni ja veljeni kanssa niitä näitä, mutta muuten olen viihtynyt yksikseni. Osittain tämä voi johtua ehkä siitä, että ”jouduin” viiden viikon ajan olemaan todella sosiaalinen ja puhelias asiakaspalvelutyön vuoksi, ja tapasin päivittäin todella paljon erilaisia ihmisiä.

Olen aina ollut sellainen tyyppi, joka osaa olla yksin, eikä tarvitse koko ajan jotakuta vierelle. Totta kai esimerkiksi koulussa oli ihanaa viettää aikaa ystävien kanssa, ja toivoin, ettei ikinä tunneilla tarvitsisi olla ihan yksin tuntematta ketään. Vapaa-ajallani kuitenkin teen mieluusti asioita yksin. Esimerkiksi salilla treenaaminen… En vain kaipaa siihen vierelle oikeastaan ketään. Keskityn treeniin paljon paremmin, kun olen yksin. Lenkkeily puolestaan on omasta mielestäni hauskaa kaverin kanssa, mutta välillä haluan silti laittaa vain kuulokkeet korville ja lähteä hölkkäämään itsekseni ajattelematta mitään.

 

Tiedän, että osa ihmisistä ihmettelee, miksi toiset viihtyvät niin hyvin itsekseen. Esimerkiksi poikaystäväni on miltei koko ajan joko veljiensä tai kaveriensa kanssa viettämässä vapaa-aikaa, sillä hän ei vain yksinkertaisesti viihdy niin hyvin itsekseen. Itselläni on usein muun muassa iltasin sellainen olo, etten todellakaan jaksaisi lähteä enää minnekään viilettämään, vaan haluan painautua pehmeään sänkyyni ja katsella lempisarjaani.

Vaikka viihdynkin hyvin yksin, se ei todellakaan tarkoita sitä, etten haluaisi nähdä esimerkiksi kavereitani. En ole ehkä niin usein kavereideni kanssa missään, kuin joku toinen, mutta silloin kun heitä näen, olen todella innoissani. Poikaystävän luotakin lähteminen tuntuu aina aluksi älyttömän tylsältä, mutta kotona ollessani huomaan, että on kiva olla taas hetki yksin. Olen myös huomannut, että jos olemme esimerkiksi viikonpäivät saman katon alla, niin toisen naamataulu alkaa kyllä jossain vaiheessa hieman ärsyttämään ja aivan turhanpäiväiset riidat lisääntyvät. Joku voi ehkä olla vuoden ympäri 24/7 saman ihmisen kanssa lähekkäin, mutta itse en ole sellainen. Jännityksellä jo odotan sitä, kun ehkä mahdollisesti tässä parin vuoden sisällä tulemme muuttamaan yhteiseen yksiöön tai korkeintaan kaksioon. Silloin molempien on vain muistettava, että vaikkei ikiomaa huonetta olekaan, mihin voisi sulkeutua, voi silti lähteä viettämään aikaa yksin esimerkiksi ulos. Se tulee varmasti olemaan alussa todella outoa ja ehkä hieman vaikeaakin, mutta silti odotan sitä hyvin innoissani!

Minä siis todella nautin yksinolosta, enkä ole ikinä ajatellut, että se olisi jotenkin outoa tai ihmeellistä. Kehottaisinkin jokaista miettimään, onko sinulle itsellesi tarpeeksi aikaa, ja tarvitsetko koko ajan jotakuta vierellesi hääräämään. Välillä on todella rentouttavaa olla hetki yksin omien ajatusten kanssa.

OPISKELUPAIKKA TIEDOSSA

Moikka ja hyvää alkanutta elokuuta!

Vaikka olenkin täällä bloginkin puolella kertonut, että aion pitää välivuoden raskaan lukiouurastuksen jälkeen, suunnitelmiini on tullut pieni muutos. Sain kuulla muutama kuukausi sitten hyvältä ystävältäni, että hän on hakenut opiskelemaan Helsinki Design Schooliin. Asia jäi pyörimään mieleeni, ja aloin ottamaan kyseisestä yksityiskoulusta enemmän selvää. Koulutusohjelmia on kahdeksan, ja yksi niistä on minulle todella tärkeä; valokuvaaminen. Vaikka koulu on maksullinen, vanhempieni mielestä oli hyvä ajatus antaa tämä opiskeluvuosi minulle ylioppilaslahjaksi. Omastakin mielestä tämä on todella hyödyllinen lahja. Eilen sain viestin koulusta. Minut on hyväksytty sisään! Odotan tulevaa lukuvuotta todella innoissani!!

Koulu kestää siis vain yksitoista kuukautta, ja on suurimmaksi osaksi etäopetusta. Vajaan vuoden aikana lähiopetuspäiviä Helsingissä on 21. Tämä sopii itselleni mainiosti, sillä matkustaminen Lahden alueelta päivittäin olisi lähes mahdotonta jaksamisen kannalta. Tämä mahdollisuus tuli myös sinäänsä todella hyvään aikaan, sillä en ole vielä päättänyt, mitä muuta alaa lähden opiskelemaan. Suunnitelmani ovat, että valokuvauksesta tulisi jonkinlainen sivuammatti, jota voisin tehdä yrittäjänä. Aion siis ensi keväänä hakea sekä yliopistoihin että ammattikorkeakouluihin.

Netin mielipidepalstoilla koulusta liikkuu tietysti sekä hyviä että huonoja juttuja. Osa on sitä mieltä, että rahat menivät täysin hukkaan, eikä koulusta ollut juurikaan mitään hyötyä. Toisten mielestä puolestaan opiskelu kyseisessä koulussa oli menestys, ja siitä on ollut todella paljon hyötyä tulevaisuuden suhteen. Netissä kirjoitelleet ihmiset ovat käyneet toki eri koulutusohjelmia. Itse valokuvauslinjasta en ole kuullut mitään huonoa. Valokuvaajan tutkinnon lisäksi koulusta löytyy muun muassa muotimarkkinoinnin tutkinto, sisustussuunnitelijan tutkinto sekä visualistin tutkinto.

Koulu alkaa elokuun lopussa, enkä malta odottaa! Toivon ja uskon, että saan paljon uutta tietoa ja oppia kameran käyttöön sekä itse valokuvaamiseen. Vaikka olenkin harrastanut kuvausta jo nelisen vuotta, olen vasta aivan aloittelija. Tulen varmasti kertomaan täällä syksyn aikana, mitä koulu on tuonut tullessaan!