MITEN KORONAVIRUS VAIKUTTAA KEVÄÄN SUUNNITELMIINI?

Mielestäni on hieman huvittavaa, että juuri viime postauksen aikana pohdin sitä, että tuskin tulen kirjoittamaan enää juurikaan yhteiskunnallisista asioista täällä blogissa. Se ei vaan jotenkin tunnu omalta jutultani. Tässä sitä kuitenkin ollaan! Vielä muutama päivä sitten ajattelin, etten aio missään puhua tästä aiheesta, sillä muut tekevät sitä jo ihan tarpeeksi. Ennen maanantaina tehtyjä päätöksiä ainakin itseäni ahdisti kovasti tämä epätietoisuus, mutta nyt olo on jo hieman rauhallisempi. En siis todellakaan tämän tekstin myötä aio lietsoa lisää pelkoa, vaan pohtia kevään suunnitelmiani, jotka menevät aivan uusiksi.

Viime viikonlopun aikana mieleeni juolahti monia monia kysymyksiä, joihin vastausta tuskin saan vielä hetkeen. Lauantai-iltapäivänä sain tietää, että tulevat lähiopetuspäivät koulussani siirretään myöhemmäksi. Ensimmäinen kysymys mielessäni oli tietysti se, että tulenko valmistumaan ajallaan. Jos koulu on suljettuna kauemmin kuin kuukauden, on hyvin todennäköistä, että valmistumiseni siirtyy syksylle. Se ei tietenkään olisi omalta kannaltani positiivinen asia, sillä olen jättänyt paljon sen varaan, että tulen kesäkuun alussa valmistumaan. Luonnollisesti myös monet kuvauskeikat mietittyvät. Onnekseni kuvaan vain miljöössä, jossa tartunnan riski on huomattavasti pienempi kuin studioissa. Silti tilanne askarruttaa todella paljon. Valokuvausjuttujen lisäksi olen joutunut paljon pohtimaan sitä, kuinka tulevat korkeakoulujen pääsykokeet järjestyvät. On melko todennäköistä, että tämä hankala tilanne jatkuu pitkälle kevääseen, jolloin kokeiden järjestelyjä pitäisi miettiä uusiksi. Tällä viikolla aion kuitenkin suunnitelmieni mukaan hakea kouluihin. On vain pakko luottaa siihen, että me hakijat saamme hyvissä ajoin tietoja siitä, kuinka jatkossa toimitaan.

Omien suunnitelmieni lisäksi myös lähipiirini asiat huolettavat. Kuinka käy esimerkiksi pikkuveljeni koulunkäynnin? Hänenkin koulunsa luonnollisesti suljettiin, ja oppilaat määrättiin etäopetukseen. Siitä ei kuitenkaan ole vielä tietoa, kuinka kauan etäopetus jatkuu, ja pitääkö lukiolaisten esimerkiksi jatkaa koulun käyntiä vielä kesälläkin. Myös tänä keväänä valmistuvien tilanne mietityttää. Järjestetäänkö heille ollenkaan lakitustilaisuutta ja millaiset juhlat tulevat olemaan? Olisin itse ollut todella hajalla, jos viime keväänä meille ei olisi järjestetty lakkiaisia. Tämän kaiken lisäksi myös armeijassa olevan poikaystäväni lomajärjestelyt ovat muuttuneet aivan täysin. Hän sai viikko sitten tiedon, että tästä lähin palveluksessa olevat jaetaan kolmeen osaan, joista 1/3 on viikon kasarmilla, 1/3 viikon metsässä ja loput 1/3 viikon lomilla. Näin yritettän välttää viruksen leviämistä. Tilanne jatkuu kuulemma ainakin toukokuun puoleenväliin saakkaa. Tämä siis tarkoittaa sitä, että poikaystäväni on aina kaksi viikkoa putkeen kiinni, ja sen jälkeen viikon lomilla. Oma kalenterini meni tämänkin vuoksi tietysti aivan uusiksi, sillä olin varautunut siihen, että kaikki juoksevat asiat hoidan arkena, ja viikonloput puolestaan jätän vapaiksi Oskun lomien vuoksi.

Vaikka mielessä tosiaan on lukuisia kysymyksiä, ja tilanne itseäni stressaakin, en kuitenkaan aio täysin muuttaa arkeani. Esimerkiksi pääsykokeisiin lukeminen jatkuu normaaliin tapaan. Salilla treenaaminen puolestaan siirtyy kotitreeniin ja lenkkeilyyn. Ystävien näkeminen vähentyy hetkellisesti, mutta yhteyden saa onneksi helposti puhelimen välityksellä. Keskustassa käymistä pyrin siis välttämään, ja oleilen enimmäkseen kotona, niin kuin toivottavasti moni muukin tekee. Kun tarve kuitenkin välillä vaatii  käymästä keskustassa, varmistan ettei itselläni ole yhtään flunssainen olo. Tässä tilanteessa on todella vastuutonta lähteä kipeänä ihmisten ilmoille. Vaikka itselle virus ei olisikaan vaarallinen, voi se monelle riskiryhmään kuuluvalle olla kohtalokas. Toivottavasti jokainen pohtii omaa käytöstään, ja ajattelee tässä asiassa myös muita ihmisiä. Se on tällä hetkellä parasta, mitä kukin voi omalla tahollaan tehdä.

Tämä tilanne koskettaa siis meistä jokaista tavalla tai toisella. Virus aiheuttaa ikäviä ongelmia todella monille, ja tiedän, ettei oma tilanteeni ole kaikista vaikein. Monilla on esimerkiksi häitä tai joitain muita suuria juhlia täksi kevääksi suunnitteilla, eikä niitä välttämättä pysty järjestämään. Myös muun muassa pienyrittäjät ovat todella vaikean tilanteen äärellä tulojen romahtamisen vuoksi. Itse en juurikaan kyseistä virusta pelkää, mutta jos isovanhempani sairastuisivat, olisi se todella harmillinen ja huolta herättävä asia. Nyt vain täytyy yrittää pysyä positiivisena ja toivoa, että ikävä tilanne menisi mahdollisimman nopeasti ohi, ja voisimme palata taas normaaliin arkeen!

MUUTAMA SANA OMISTA VALINNOISTA

Niin kuin otsikosta voi varmasti huomata, tällä kertaa aihe ei ole aivan helppo eikä kevyt. En yleensä kirjoita tänne blogin puolelle yhteiskunnallisista asioista, mutta tällä kertaa teen poikkeuksen. Mitään älyttömän pitkää mielipidetekstiä on turha odottaa, mutta halusin tulla kertomaan muutamalla virkkeellä oman kantani. Tuskin tulee tavaksi, mutta eihän sitä koskaan tiedä!

Ensi viikolla olen menossa korottamaan äidinkielen ylioppilaskoe arvosanaani, ja sitä varten olen kirjoittanut muutaman vastausteksin ja esseen entiselle äidinkielen opettajalleni. Hän siis lupasi auttaa minua valmistautumisessa, vaikka en enää lukiossa olekaan <3 Pari viikkoa sitten harjoitusesseen aiheen nähtyäni, säpsähdin hieman. Aiheena oli nimittäin ilmastonmuutos. En itse ole ottanut ikinä kantaa kyseiseen aiheeseen, mutta nyt oli pakko. Aihe on todella tärkeä, joten se ei ole syy siihen, miksi en ole puuttunut keskusteluihin. Kyse on enemmänkin siitä, kuinka miltei jatkuvasti tulee huono omatunto aiheesta puhuttaessa.

Esseessäni kirjoitin muun muassa siitä, mitä jokainen voisi asian eteen tehdä. Monesti netissä syyllistetään julkkiksia ja vaikuttajia, jotka esimerkiksi lentävät paljon ja ostelevat uusia vaatteita lähes viikoittain. Toisaalta Suomestakin löytyy paljon toiseen ääripäähän kuuluvia ihmisiä, jotka puolestaan eivät uskalla tehdä enää juuri mitään. Itse ajattelen, että kultainen keskitie on tässäkin asiassa se niin sanottu paras ratkaisu. Tottakai jokainen tekee päätöksensä itse, mutta kerran vuodessa lentäminen tai uusien kenkien ostaminen ei ole kauhein asia, mitä tässä maailmassa voi tehdä.

Miten sitten itse kannan korteni kekoon? Myönnän, että rakastan shoppailua ja matkustelua. Vielä pari vuotta sitten ostin vähän väliä uusia vaatteita, vaikka en olisi niitä kaikkia oikeasti tarvinnutkaan. Edelleenkin kiertelen aina välillä vaatekauppoja, mutta hieman harvemmin sieltä tulee enää osteltua tuotteita vaatekaapin täytteeksi. Nykyään ostan vaatteita ja kenkiä yleensä vain silloin, kun niitä oikeasti tarvitsen. Tuntuu, että kengätkin käytän ihan viimeiseen asti, ennen kuin lähden vanhoja korvaamaan uusilla. En myöskään koskaan heitä vaateita roskiin, elleivät ne ole aivan käyttökevottomia. Suosin kirpputoreja, ja jos tuotteet eivät mene siellä kaupaksi, annan ne hyväntekeväisyyteen. Toivottavasti tekin suositte kierrättämistä! Matkustelusta puolestaan sen verran,  että haluan nähdä eri maita ja kokea erilaisia kulttuureja. Lennän kuitenkin keskimäärin vain kerran vuodessa. Jos jokainen ihminen lentäisi vain kerran tai kaksi kertaa vuodessa, hidastuttaisi se huomattavasti ilmastonmuutosta. Toki ymmärrän sen, että esimerkiksi monen työ vaatii matkustelua.

Mitä ruokaan puolestaan tulee, olen itse ollut 2016 vuoden kesästä lähtien kasvisruokailija. Vaikka ruokavalioni muuttaminen ei ensisijaisesti johtunut lihatuotteiden suurista päästöistä, on ainakin itsestäni mukava ajatella, että valintani on Maapallolla hyväksi.

Tässä oli muutamia mietteitäni tästä tärkeästä aiheesta. En itse haluaisi potea huonoa omatuntoa, vaikka kaikki valintani eivät olisikaan niin "vihreitä". Tiedän kuitenkin, että teen myös jonkin verran hyviä ratkaisuja. Toivon, että te lukijatkin pysähdytte pohtimaan aina välillä valintojanne. Hysteerinen panikoiminen aiheesta on mielestäni turhaa. Jokainen tekee sen, minkä pystyy, ja varmasti voi jollain pienelläkin tavalla tehdä hyvää. On se sitten lentämisen ja lihan syönnin vähentäminen tai halpis vaatteiden korvaaminen laadukkaisiin ja kestäviin.