RAKASTUIN SYKSYYN

Syksy on ollut miltei aina oma inhokkini, jos vuodenaikoja on täytynyt laittaa suosikkijärjestykseen. Olen aina mieltänyt syksyn kylmäksi, sateiseksi ja värittömäksi vuodenajaksi. Syksyn hyvien puolten pohtimisen olen unohtanut tyystin. Vasta tänä syksynä olen tajunnut, kuinka mielettömän upeat ruskan värit ovat ilahduttaneet meitä viikkojen ajan. Aina ennen tähän vuodenaikaan olen tehnyt koulussa pitkää päivää, hypännyt aamuhämärässä auton kyytiin, ja tullut kotiin vasta pimeän koittaessa. Viikonloppuisin enimmäkseen nukuin sekä nautin vapaapäivistäni, ja ulkoilin aivan liian vähän. Tänä syksynä kouluun ei tarvinnut palata (paitsi pari kertaa kuussa Helsinkiin), joten olen saanut ihailla ihania syysmaisemia, joihin rakastuin täysin.

Syksyn aikana olen myös alkanut valokuvaamaan ahkerammin. Se tietysti johtuu uudesta inspiroivasta koulusta, mutta myös siitä, että nyt minulla on siihen rutkasti aikaa! Maisemakuvien lisäksi kamerani on täyttynyt kuvista, jossa olen minä itse. Kavereiden ja poikaystäväni kanssa on tultu kuvailtua viikoittain, ja välillä kuvien ihana värimaailma oikein yllättää. Olen super iloinen siitä, että kamerani muistikortti on täynnä ruskan sävyjä tältä syksyltä. Pitää muistaa myös ensi vuonna ottaa kamera useammin eri paikkoihin mukaan, jotta saan ikuistettua upeaa syksyn väriloistoa. Kuvien avulla olen ymmärtänyt, kuinka upea vuodenaika syksy parhaimmillaan onkaan. Olen toki ihastellut punaisia ja oransseja sävyjä bussin ikkunoista ja lenkkipoluilta. Kuvaamisessa tulee kuitenkin oma fiiliksensä, ja kuvia selatessani, pystyn rauhassa ihastelemaan lopputulosta. Vaikka lehdet tippuvatkin jonkin ajan kuluessa maahan, kamerani muistikortilla ne pysyy.

UUSI LEMPPARIVÄRI VAATETUKSESSA

Joku onkin jo ehkä huomannut, että olen alkanut suosimaan muutaman viime kuukauden aikana uudenlaista väriä vaatetuksessani. Kyseinen väri on tietysti ruskea! Noin viikko sitten esittelin täällä uutta kamelin väristä takkiani, johon olen täysin rakastunut. Myös muun muassa monet syksyn aikana ostamistani neuleista ovat sävyltään ruskeita. En oikeastaan ikinä ole välittänyt kyseisestä väristä, enkä millään tavalla etsimällä etsinyt tuon värisiä vaatteita tai asusteita. Nyt vaatekaapistani löytyy kuitenkin neuleita, takkeja, hameita ja hiuspantoja tuossa ihanassa sävyssä. 

Kävimme pari viikkoa sitten ottamassa asukuvia poikaystäväni kanssa, ja ajattelin, että tutun leopardikuvioisen hameen yhdistäminen paksuun neuleeseen, pitkään villakangastakkiin ja nilkkureihin voisi olla hauska kombo. Esimerkiksi viime syksynä pukeuduin miltei aina mustiin farkkuihin ja tavallisiin neuleisiin. Tänä syksynä puolestaan olen innostunut erilaisista hameista, neulemekoista ja väreistä. Saa nähdä, jatkuuko sama linja myös läpi koko talven.

Coat / Vero Moda, Sweater / H&M, Skirt / Gina Tricot, Bag / Tommy Hilfiger

KAMERAN OBEKTIIVIEN VERTAILUA

Kamerani, jota olen käyttänyt jo monien vuosien ajan, on Canonin EOS 1200D. Objektiivina olen käyttänyt 55 millistä perusobjektiivia, joka tuli aikoinaan kameran mukana. Muutaman kuukauden ajan valokuvausta opiskellessani, huomasin, että tarvitsen ehdottomasti ainakin yhden uuden objektiivin. Tuon objektiivin tuli sopia erityisesti henkilökuvaukseen, joten toivoin uudelta linssiltä mahdollisimman suurta aukkoa (kuvan tausta sumenee paremmin). Kävin jokin aika sitten etsimässä Kärkkäiseltä sopivaa obektiivia, ja sieltähän se onnekseni löytyi. Canonin 50 millinen henkilökuvaukseen tarkoitettu linssi oli juuri toiveittani mukainen. Hintaa tältä löytyi vain 120€, joten tällä on hyvä aloitella erilaisten henkilökuvausten ottamista. Tulen varmasti jossain vaiheessa ostamaan lisää objektiiveja, mutta tällä hetkellä pärjään tuolla uudella oikein hyvin!

Niin kuin kuvista näkyy, ero on melko huomattava. Vasemmanpuoliset kuvat ovat siis otettu vanhalla objektiivillani, jossa objektiivin aukko on sen verran pieni, ettei tausta tahdo juurikaan blurraantua. Oikeanpuoliset kuvat puolestaan ovat uudemmalla objektiivilla otetut. Objetiivia voi toki säätää niin, ettei tausta sumennu ollenkaan, mutta usein henkilökuvauksessa pääkohteena on itse henkilö, jolloin taustaa ei haluta juurikaan näkyviin. Tämän vuoksi pidän todella paljon uudesta ostoksestani, ja olen innoissani harjoitellut linssin käyttöä.
Kiitos Kaisalle, joka suostui olemaan mallina!

LAPSIKUVAUKSEN IHANUUDET JA HAASTEET

Pari viikkoa sitten kommenteissa kysyttiin, voisinko julkaista lapsikuvia, joista mainitsin eräässä postauksessa. Vastasin, etten todennäköisesti aio kuvia julkaista täällä blogin puolella, sillä suunnitteilla on tehdä ensi vuoden alussa omat nettisivut, jonne ottamiani kuvia ilmestyy. Tulin kuitenkin muutama päivä sitten toisiin aatoksiin, ja ajttelin, että miksi en voisi jakaa ihanan syksyisiä ja helyyttäviä kuvia teidän lukijoiden kanssa. Olen melko varma, ettei tästä tulee tapaa, mutta kun nettisivut tosiaan ovat vasta suunnitteluvaiheessa, on kiva saada kuvat julkaistua jossakin. Toisaalta tulevaisuudessa nettisivuilla tulen julkaisemaan ainostaan kuvia, joten tänne voisin mahdollisesti jakaa myös kokemuksiani erilaisista kuvaustilanteista. Voi siis olla, että aina välillä julkaisen tännekin jonkinlaista materiaalia tekstien kera. Se jää nähtäväksi!

Sain tosiaan luvan kuvata poikaystäväni veljen ja hänen vaimonsa lapsia koulutehtävääni varten. Kouluun tarvitsen vain yhden onnistuneen kuvan, mutta onnekseni kuvausreissu sujui hyvin, ja käteen jäi monia ihania otoksia. Tyttöjen äiti löysi täydellisen kuvauspaikan meille, jossa keltaiset ruskapuut loistivat kauniisti taustalla.

Lapsikuvaukset eivät välttämättä ole kaikista helpoimpia aloittelevalle kuvaajalle. Lapsia kuvatessa täytyy ottaa monia seikkoja huomioon, ja jaksaa olla kärsivällinen. Vaikka tätäkin kuvausta suunnittelin jonkin verran mielessäni, osa kuvista on silti täysin tilannekuvia, joissa tytöillä oli vain ylitsepääsemättömän suloiset ilmeet. Lapsikuvia ottaessa ei ole mitenkään harvinaista, että kuvien joukkoon päätyy useampikin tilannekuva, sillä välillä juuri ne otokset voivat olla kaikista parhaimpia. Kameran täytyy olla vain miltei koko ajan valmiustilassa. Lasten iät vaikuttavat myös paljon asiaan. Näissä kuvauksissa vanhempi kuvattavani oli 8-vuotias ja nuorempi vain kahden vuoden ikäinen. Pieneksi haasteeksi koitui pikkuneidin juoksentelu paikasta toiseen. Hän ei millään olisi halunnut seistä nätisti paikallaan isosiskonsa vieressä, joten aloin keksimään erilaisia virikkeitä. Lehtien heittely oli muun muassa todella mieluista puuhaa hänelle. Myös kiukku ja turhautuminen iski pienemmällä pari kertaa, mutta se on vain merkki siitä, että tarvitaan pieni tauko. Muutaman minuutin päästä hymy palasi takaisin kasvoille entistä leveämpänä.


  Kuvien kopioiminen ehdottomasti kielletty.

Olen jo monen vuoden ajan pohdiskellut, että jos joskus alan valokuvaamaan työkseni, mikä olisi se oma juttuni. Vasta viime kesän aikana olen alkanut seuraamaan sosiaalisessa mediassa valokuvaajia, jotka tekevät enimmäkseen lapsikuvauksia. Näiden kuvien nähdessäni, olen alkanut pohtimaan, miksi en itsekin voisi tehdä tuota samaa hommaa joskus työkseni. Oma ottamia lapsikuvia käsitellessäni alan melkein jokaisen kuvan kohdalla hymyilemään todella leveästi, ja usein mieleeni tulee ajatus, että tästä nautin ja tätä haluan tehdä. Nyt olen menossa oikeaan suntaan! Lapsi- ja perhekuvausten lisäksi olisi ihana kuvata joskus esimerkiksi erilaisissa juhlissa. Olen todella onnekas siinä mielessä, että poikaystäväni suvussa on pieniä sukulaislapsia, joita saan käydä kuvaamassa aina välillä. Se on todella hyvää harjoitusta itselleni!

Muutama viikko sitten perustin uuden instagram tilin, joka on pyhitetty ainoastaan ottamilleni kuville. Kyseiseltä tililtä löytyy kuvia laidasta laitaan. Instagram tililleni pääsee seuraavasta linkistä https://www.instagram.com/valokuvaus_sarasaarnia/. Jos olet kiinnostunut kyselemään matkastani valokuvaajan uraa kohti tai haluaisit tulla kuvattavaksi, ota rohkeasti yhteyttä! Teen kuvauksia tällä hetkellä todella edulliseen hintaan!

SYKSYN LEMPPARI TAKKI

Kävin muutama viikko sitten etsimässä itselleni uutta syys/talvi takkia. Sovittelin ensin lyhyen mallisia topattuja takkeja, ja meinasin yhteen sellaisista päätyäkin. Kiersin kuitenkin kaupan vielä kertaalleen ympäri, ja katseeni kiinnittyi ihanaan ruskeaan villakangastakkiin. Päädyin hyvin klassiseen malliin, mutta mielestäni kyseinen malli on juuri sopiva itselleni. Aina ennen olen suosinut enimmäkseen mustaa, mutta tänä vuonna halusin kokeilla jotain muuta kuin tuota synkkää väriä. Esimerkiksi viime talvena kuljin kaduilla pahimmillaan kokomustassa, eikä se loppujen lopuksi tuntunut kovinkaan omalta jutultani. Kamelin värisen takin lisäksi pirteitä sävyjä asuun saa esimerkiksi erivärisiä huiveja tai laukkuja yhdistelemällä.

Coat - Vero Moda
Scarf - Gina Tricot
Jeans - Vero Moda
Hairpin - Gina Tricot
Boots - Kookenkä (en muista merkkiä)

VÄRIKÄS SYKSY

Syksy, tuo ihana vuodenaika. Olen aina rakastanut kesää ja lämpöä älyttömästi, mutta tänä vuonna olen fiilistellyt syksyn saapumista jotenkin erityisen paljon. Syksyssä rakastan muun muassa ruska-aikaa. Havahduin viime viikonloppuna siihen, etten ole kuvannut lainkaan älyttömän kauniin värisiä lehtipuita. Viime lauantaina päätin lähteä pyöräilemään korttelia ympäri, kamera mukanani. Kamerani täyttyi nopeasti oranssin ja punaisen sävyistä. Maanantaina sain myös kuvata poikaystäväni veljen lapsia koulutehtävääni varten. Kauniiden keltaisten puiden ansiosta kuvista tuli miltei täydellisiä! Totta kai kuvien onnistumiseen vaikutti myös tyttöjen suloiset ilmeet.

Vaikka ruska-aika ei montaa viikkoa kestäkään, nautin myös lämpimien neuleiden päälle pukemisesta sekä villasukista. Olen usein vähän vilukissa, ja välillä voisin pukeutua kesälläkin lämpimään neuleeseen. Nyt syksyn aikaan kukaan ei ainakaan ihmettele asuvalintojani! Myös lämpimän teen juominen kuuluu mielestäni syksyyn. Siitä tulee aina jotenkin todella rauhoittava tunne.

Syksyssä mielestäni miltei parasta on kuitenkin joulun lähestyminen. Rakastan jouluun liittyviä asioita yli kaiken, enkä millään jaksaisi enää odottaa reilua kahta kuukautta. Voin rehellisesti sanoa, että oma joulunodotukseni alkaa usein jo näin lokakuun alkupuolella. Poikaystävälläni menee usein hermot, kun otan joulun puheeksi melkein viikoittain. Hän ei ole ollenkaan niin paljon jouluihminen, kuin minä. En vaan voi itselleni mitään, hah! Yritän kuitenkin säästää jouluhössötyksen joulukuun puolelle, ja nauttia tästä vuodenajasta, vaikka pimeys ja loska hieman hirvittääkin.

Loppuvuodelle on luvassa paljon koulujuttuja, joista olen todella innoissani. Koulun aloittamisen myötä olen alkanut miettimään omien nettisivujen perustamista, erillistä instagram tiliä valokuville ja muutenkin sitä, kuinka voisin erottua muiden Päijät-Hämeen alueella asuvien valokuvaajien joukosta. Koulujuttujen lisäksi loppuvuosi tuo tullessaan paljon juhlia. Sekä pikkuveljeni että vanhempani ovat syntyneet loppuvuodesta, ja muutenkin moni meidän suvussa viettää syntymäpäiviään syksyllä tai alkutalvesta. Poikaystäväni on myös tarkoitus valmistua lukiosta juuri ennen itsenäisyyspäivää. Joulukuun alussa olisi myös suunnitelmissa käydä ulkomailla.

KESÄN 2019 FIILISTELYÄ

Pohdin pitkään, että viitsinkö enää kirjoittaa tänne kesästä 2019, sillä sehän loppui jo kuukausi sitten. Mietiskelytuokion jälkeen päätin, että haluan muistella vielä tämän postauksen verran kesää, sen jälkeen siirtyä kokonaan syksyn ihasteluun.

Minun kesäni oli täynnä ihania asioita, ja suunnilleen jokaisella viikolla tapahtui jokin spesiaali ja mieleenpainuva hetki. Puolet kesästäni vietin töissä myydessäni mansikoita. Olin etsinyt kesätöitä koko kevään, eikä mistään paikasta näytetty vihreää valoa. Yhtenä iltana juhannuksen jälkeen sain kuitenkin viestin, missä kerrottiin, että mansikanmyyjän paikka olisi avoinna. Vaikka työ ei ollut kaikista mieluisin esimerkiksi huonojen ilmojen vuoksi, olen todella iloinen, että sain työskennellä kuukauden ajan kyseisessä paikassa. Tapasin ihania ihmisiä, sain työkokemusta ja rytmin arkeeni. Töiden lisäksi sain olla mukana monissa erilaisissa juhlissa, näin paljon ystäviäni ja vietimme ihania kesäiltoja poikaystäväni kanssa. Pelkäsin tietysti taas ennen kesää, että kerkeämmekö näkemään tarpeeksi, sillä hänellä oli vain viikonloppuvapaita. Pelko oli kuitenkin aivan turha, sillä saimme vielä enemmän ihania muistoja, kuin edellisenä kesänä!

Tässä kirjoittamisen lomassa jouduin etsimään kännykästäni kuvia ja videoita kesäkuukausien ajalta, sillä en mitenkään muista kaikkia tapahtumia. Osasta on jo yli kolmisen kuukautta aikaa...

Ajattelin listata tähän alle kesän kolme parasta kokemustani. Ihania hetkiä on toki älytön määrä, mutta kolme erottuu ylitse muiden.

1. Ensimmäisellä sijalla on valmistumiseni lukiosta, ja valkolakin saaminen 1.6.2019. Olen tehnyt kyseisestä päivästä kesäkuun alussa postauksen, mutta sitä päivää ei voi vain liikaa hehkuttaa! Tuo päivä oli unelmieni täyttymys, ja vieläkin tulee melkein itku kun katson vaaterekkini reunasta roikkuvaa ylioppilaslakkiani. Olen vain niin ylpeä itsestäni, että tein sen! En kovinkaan hyvillä arvosanoilla, mutta itselleni oli tärkeintä, että valmistun aikataulussa.

2. Toiselle sijalle ylsi Ed Sheeranin keikka Malmin lentokentällä. Kameraa keikalle ei saanut viedä, enkä halua laittaa tänne känykällä otettuja kuvia, joten keikasta en ole täällä muistaakseni maininnut. Olen fiilistellyt jo monen vuoden ajan Ed Sheeranin musiikkia, ja tiesin, että jos hän joskus Suomeen tulee esiintymään, aion olla yleisössä. Näinhän siinä kävikin. Keikka oli keskellä viikoa heinäkuun lopulla, joten jouduin anomaan töistä pari päivää vapaata. Poikaystävänikin sai vapaata, vaikkakin todella viime tipassa. Olimme varanneet hotellihuoneen Töölöstä, ja saimme viedä tavaramme keikan ajaksi huoneeseemme. Lähdimme iltapäivästä lähijunalla Malmiin, ja asemalta kävelimme jonkin aikaa alueelle. Niin kuin arvata saattaa, jonot olivat aivan järkyttävät. Olimme saaneet liput vielä pääpäivälle, eli ihmisiä aluella oli 60 000. Ulkona oli kolmenkymmenen asteen helle, eikä pilven pilveä näkynyt missään. Onneksi emme saaneet lämpöhalvausta, mutta valitettavasti moni muu sai. Keikka oli aivan mahtava, ja lämppärinä kaiken lisäksi toimi toinen lempiartistini Zara Larsson.

Illan hämärtäessä tirautin muutaman kyyneleenkin, sillä olo oli todella onnellinen. Sain kokea tuon ihanan keikan kaikista rakkaimpani kanssa. Keikan jälkeen meinasin taas alkaa itkemään, mutta sillä kertaa en toki onnesta, vaan turhautumisesta. Jonotimme alueelta pois ensin noin tunnin. Tämän jälkeen ajattelimme, että pahin on ohi, mutta ei todellakaan ollut. Noin 50 000 ihmistä jonotti busseja ja junia. Jonottaminen kesti siis useita tunteja. Ajattelin ihan tosissaan, ettemme pääse koko yönä pois Malmista, ja joudumme nukkumaan kadulla. Jalat ja selkä ei ole varmasti ikinä olleet niin väsyneet kummallakaan meistä. Kun vihdoinkin junia alkoi tulemaan parin minuutin välein, jono alkoi liikkumaan nopeammin ja pääsimme takaisin Helsingin keskustaan. Lupasimme toillemme jonottaessa, ettei enää ikinä lähdetä näin suurelle keikalle, mutta nyt kyllä hieman epäilen sitä. Aika kultaa muistot! Keikka oli kuitenkin loppujen lopuksi todellakin tämän kaiken arvoinen!

3. Kolmannelle sijalle pääsi mökkeily. Olen aina rakastanut mökkeilyä kesällä perheen kanssa. Tänä kesänä pääsimme monellekin eri mökille, ja jokainen kerta niistä oli ainutlaatuinen. Pääsin viemään kesäkuussa poikaystäväni ensimmäistä kertaa Lappeenrantaan isovanhempieni kesäasunnolle. Siellä vietimme yhden yön. Heinäkuussa vanhempani olivat vuokranneet tuttuun tapaan mökin Asikkalasta, jossa olimme koko perhe, poikystäväni ja pikkuveljeni kaveri. Elokuun alussa puolestaan poikaystäväni pääsi viemään minut mökille, jossa hän on viettänyt kaikki lapsuutensa kesät. Olimme kyseisellä mökillä isolla porukalla, sillä kanssamme oli poikaystäväni sukulaisia, ja hänen isovanhempiensa tuttavaperhe.

Dress - Vero Moda
Jacket - Vila
Wallet - Ted Baker
Watch - Daniel Wellington
Sneakers - Björn Borg