NELJÄ KYLÄÄ COMOJÄRVEN LÄHETTYVILLÄ

Italiassa viikon aikana kävimme muutamassa eri kaupungissa/kylässä eri puolilla Comojärveä. Argegno oli siis meidän kotikylämme, mutta sen lisäksi kävimme koko porukalla Comossa, joka oli huomattavasti suurempi kuin monet muut lähettyvillä olevat kaupungit. Comon lisäksi kävimme viimeisenä päivänä Pigra nimisessä kylässä, joka sijaitsi ylhäällä vuorilla. Pääsimme kylään vuoristohissillä, ja näkymät olivat hulppeat! Näiden paikkojen lisäksi päätimme äidin kanssa sunnuntaina suunnata kohti Bellagio nimistä kylää. Kyseistä paikkaa oltiin kehuttu todella paljon ja se on toiminut jopa Las Vegasin hotellin esikuvana. Olimme äidin kanssa tuon päivän kahden, sillä poikaystäväni, pikkuveljeni ja isäni olivat katsomassa formuloita Monzassa.



Argegno

 Como

Bellagio

Pigra

ENSIMMÄISTÄ KERTAA ITALIASSA

Saavuimme kotiin Italiasta jo viikko sitten, mutta en vain ole saanut aikaiseksi kirjoitella kuulumisia matkan jäljiltä. Nyt kuitenkin istahdin läppärini ääreen, ja aloin muistella viikon takaisia tunnelmia.

En ole siis koskaan aikaisemmin käynyt kyseisessä maassa, ja oli toki kivaa vaihtelua lomailla uudessa kohteessa. Ilma ei todellakaan ollut niin lämmin, mitä olimme ajatelleet, mutta aurinkoa sentään näimme muutamana päivänä. Majoituimme vuokrattavana olevaan asuntoon, joka oli siisti ja sopivan kokoinen meidän porukalle. Suurena miinuksena oli kuitenkin netin huono toimivuus. Pikkuveljeni oli ainoa, joka sai netin toimimaan omassa kännykässään koko viikon ajan. Itse en sitä saanut missään vaiheessa, joten vietin kunnon somelomaa. Toisaalta ilman puhelinta oleminen oli rentouttavaa, mutta välillä tuli pieniä turhautumisen hetkiäkin. Siitä kuitenkin selvittiin!

 

Kulttuurieron huomasi varsinkin liikenteessä. Olimme tosiaan pienessä kylässä nimeltään Argegno, joka sijaitsee Comojärven rannalla. Tiet kyseisessä paikassa olivat todella kapeita ja kiemurtelevia. Tästä huolimatta paikalliset ajoivat teillä todella kovaa ja ohittelivat vaarallisissa paikoissa. He myös jäivät juttelemaan toisilleen keskellä tietä, eivätkä juurikaan välittäneet muista autoilijoista. Italiaisten kovaäänisyys alkoi myös välillä hieman ottamaan päähän! Toisen kulttuurieron huomasin ravintoloissa. Ensimmäisenä iltana laskun saatuamme pöytään, ihmettelimme kovasti ”palvelumaksu” käsitettä, joka tuli ilmeisesti siitä, että tarjoilija kaatoi vettä valmiiksi lasiin. Maksu oli kyseisessä paikassa 15€, eli 3€ jokaisesta. Osassa ravintoloista turistit joutuivat maksamaan ruuistaan enemmän kuin paikalliset. Monessa paikassa myös juomat maksoivat pienen omaisuuden.

Harmiksemme huomasimme myös, ettei monessakaan paikassa turisteja kohdella kovinkaan hyvin. Esimerkiksi voin kertoa lähtöpäivämme tapahtuman, joka sattui autovuokraamossa. Lähdimme melko aikaisin aamulla kohti autovuokraamoa. Eksyimme pariin kertaan reitiltä, ja koko vuokraamon löytäminen oli suhteellisen hankalaa. Vihdoin perille päästyämme palautimme auton, ja odotimme saavamme kyydin lentokentälle, sillä niin oli sovittu (meidät kuljetettiin myös menopäivänä kentältä vuokraamolle). Autovuokraamossa työskentelevä nainen kuitenkin vain kohautteli olkapäitään, ja sanoi bussipysäkin olevan noin kilometrin päässä. Sillä pääsisimme terminaaliin. Kyseinen nainen ei juurikaan välittänyt siitä, mitä meille oli luvattu, ja ettei meillä ollut minkäänlaista tietoa mihin suuntaan edes pitäisi lähteä kävelemään. Noh, hämmentyneinä ja turhautuneina lähdimme etsimään bussipysäkkiä painavat matkalaukut mukanamme. Tämän välikohtauksen vuoksi meillä tuli myös kiire ehtiä koneeseen.

Ennen matkaa ainakin minulla ja poikaystävälläni olivat todella suuret odotukset Italiaa kohtaan, ehkä hieman liiankin suuret. Ruoka oli hyvää, mutta ei niin hyvää kuin ajattelimme. Valehtelematta olen syönyt parempaa pizzaa Suomessa kuin tällä matkalla. Maisemat olivat kuitenkin todella upeita, ja kylä idyllinen ja kaunis. Italia ei kuitenkaan tämän reissun perusteella noussut kärkisijoille listallani. Toki joskus olisi mukava käydä esimerkiksi Roomassa, joka on varmasti aivan toisenlainen matkakohde, mitä Comojärven rannalla sijaitsevat kylät.

ENSIMMÄISET PÄIVÄT HELSINKI DESIGN SCHOOLISSA

Viime perjantaina aloitin opintoni Helsinki Design Schoolissa. Lähdin aamulla puoli yhdeksän junalla kohti Helsinkiä, ja vatsani pohjassa oli varmasti tuhansia perhosia. Jännitys oli todella kova, ensinnäkin siitä, että löydänkö perille. Jännitin myös todella paljon sitä, minkälaisia ihmisiä ryhmässämme on, ja tutustunko kehenkään. Koululle on oikeasti helppo löytää, eikä rautatieasemalta kestä kävellä kuin noin kymmenen minuuttia, mutta silti onnistuin poukkoilemaan väärillä kaduilla. Kävelin myös koulun ohi, ja lähdin kiertämään rakennusta ympäri. Kiitos surkean suuntavaistoni!

Perjantaina tutustuimme ryhmäämme, ja huomasin, että suurin osa opiskelijoista on noin 30-vuotiaita tai sen yli. Joukossa on kuitenkin myös muutama minunkin ikäinen. Koulun johtaja kertoi meille parin tunnin ajan siitä, mitä vuoden mittainen koulutuksemme tulee sisältämään. Luvassa on paljon erilaisia kuvauksia, luennoitsijoita ja vierailuita. Olin heti todella innoissani! Ruokatunnin jälkeen luokkaamme saapui ensimmäinen luennoitsija (http://www.kimohman.com/), joka kertoi meille muun muassa inspiraatiosta ja valokuvaamisesta yleisesti.

 

Perjantain aikana en vielä juurikaan ryhmämme ihmisiin tutustunut. Muutamia sanoja vaihdoin joidenkin kanssa, mutta minkäänlaisia ystävyyssuhteita ei vielä syntynyt. Illalla kotiin palatessani ajattelin, että suurin osa ryhmämme jäsenistä ovat todella erilaisia kuin minä. Monet heistä ovat esimerkiksi äitejä tai yrittäjiä. Itse olen juuri lukiosta valmistunut nuori, jolla ei ole vielä harmainta hajua, mitä haluaa tehdä isona (muuta kuin valokuvata). Valokuvaus toki yhdistää meitä kaikkia. Ryhmässämme on ihmisiä, jotka ovat kuvanneet vuosia, omistavat kunnon kaluston ja ovat koulussa siksi, että haluavat hioa taitojaan ja saada vinkkejä ammattilaisilta. Toiset puolestaan ovat juuri ostaneet järjestelmäkameran, ja harjoittelevat sen käyttöä. Sitten on myös näiden ääripäiden välissä olevia, niin kuin esimerkiksi minä. Olen kuvannut viitisen vuotta, mutta en säännöllisesti. Tiedän kameroista jotain, mutta minulla on vielä todella paljon opittavaa.

Heti lauantaina meillä oli seuraava lähiopiskelupäivä. Luennoitsija (https://aapohuhta.com/) oli mielestäni mielenkiintoisempi persoona kuin edellisenä päivänä, ja muutenkin lauantai oli omasta mielestäni todella onnistunut opetuspäivä. Tutustuimme kameran tekniikkaan, ja en edes tiennyt, että olen niin pihalla koko asiasta! Sain älyttömän paljon tärkeää tietoa, vinkkejä ja ohjeita kameran käyttöä ja kuvauksia varten. Tutustuin myös ruokatunnin aikana muutamaan ihmiseen, josta olen todella iloinen, sillä yksin oleminen koulussa ei ole koskaan kivaa.

Saimme muutaman etätehtävän, joiden tekemiseen on aikaa noin kuukausi. Siihen saakka, kun seuraavat lähiopetuspäivät pidetään. Jokaisen päivän päätteeksi saamme kattavat musitiinpanot, joiden avulla voimme kerrata kotona jo opittuja asioita. Tänään aion perehtyä saamiini muistiinpanoihin ja harjoitella kameran käyttöä ohjeiden mukaisesti. Huomenna pääsen kaverini kanssa kuvailemaan, ja silloin on oiva tilaisuus harjoitella tekniikkaa. Olen siitä todella innoissani! Toivottavasti minusta vielä jonain päivänä tulisi ammattilainen!