ENSIMMÄISET PÄIVÄT HELSINKI DESIGN SCHOOLISSA

Viime perjantaina aloitin opintoni Helsinki Design Schoolissa. Lähdin aamulla puoli yhdeksän junalla kohti Helsinkiä, ja vatsani pohjassa oli varmasti tuhansia perhosia. Jännitys oli todella kova, ensinnäkin siitä, että löydänkö perille. Jännitin myös todella paljon sitä, minkälaisia ihmisiä ryhmässämme on, ja tutustunko kehenkään. Koululle on oikeasti helppo löytää, eikä rautatieasemalta kestä kävellä kuin noin kymmenen minuuttia, mutta silti onnistuin poukkoilemaan väärillä kaduilla. Kävelin myös koulun ohi, ja lähdin kiertämään rakennusta ympäri. Kiitos surkean suuntavaistoni!

Perjantaina tutustuimme ryhmäämme, ja huomasin, että suurin osa opiskelijoista on noin 30-vuotiaita tai sen yli. Joukossa on kuitenkin myös muutama minunkin ikäinen. Koulun johtaja kertoi meille parin tunnin ajan siitä, mitä vuoden mittainen koulutuksemme tulee sisältämään. Luvassa on paljon erilaisia kuvauksia, luennoitsijoita ja vierailuita. Olin heti todella innoissani! Ruokatunnin jälkeen luokkaamme saapui ensimmäinen luennoitsija (http://www.kimohman.com/), joka kertoi meille muun muassa inspiraatiosta ja valokuvaamisesta yleisesti.

 

Perjantain aikana en vielä juurikaan ryhmämme ihmisiin tutustunut. Muutamia sanoja vaihdoin joidenkin kanssa, mutta minkäänlaisia ystävyyssuhteita ei vielä syntynyt. Illalla kotiin palatessani ajattelin, että suurin osa ryhmämme jäsenistä ovat todella erilaisia kuin minä. Monet heistä ovat esimerkiksi äitejä tai yrittäjiä. Itse olen juuri lukiosta valmistunut nuori, jolla ei ole vielä harmainta hajua, mitä haluaa tehdä isona (muuta kuin valokuvata). Valokuvaus toki yhdistää meitä kaikkia. Ryhmässämme on ihmisiä, jotka ovat kuvanneet vuosia, omistavat kunnon kaluston ja ovat koulussa siksi, että haluavat hioa taitojaan ja saada vinkkejä ammattilaisilta. Toiset puolestaan ovat juuri ostaneet järjestelmäkameran, ja harjoittelevat sen käyttöä. Sitten on myös näiden ääripäiden välissä olevia, niin kuin esimerkiksi minä. Olen kuvannut viitisen vuotta, mutta en säännöllisesti. Tiedän kameroista jotain, mutta minulla on vielä todella paljon opittavaa.

Heti lauantaina meillä oli seuraava lähiopiskelupäivä. Luennoitsija (https://aapohuhta.com/) oli mielestäni mielenkiintoisempi persoona kuin edellisenä päivänä, ja muutenkin lauantai oli omasta mielestäni todella onnistunut opetuspäivä. Tutustuimme kameran tekniikkaan, ja en edes tiennyt, että olen niin pihalla koko asiasta! Sain älyttömän paljon tärkeää tietoa, vinkkejä ja ohjeita kameran käyttöä ja kuvauksia varten. Tutustuin myös ruokatunnin aikana muutamaan ihmiseen, josta olen todella iloinen, sillä yksin oleminen koulussa ei ole koskaan kivaa.

Saimme muutaman etätehtävän, joiden tekemiseen on aikaa noin kuukausi. Siihen saakka, kun seuraavat lähiopetuspäivät pidetään. Jokaisen päivän päätteeksi saamme kattavat musitiinpanot, joiden avulla voimme kerrata kotona jo opittuja asioita. Tänään aion perehtyä saamiini muistiinpanoihin ja harjoitella kameran käyttöä ohjeiden mukaisesti. Huomenna pääsen kaverini kanssa kuvailemaan, ja silloin on oiva tilaisuus harjoitella tekniikkaa. Olen siitä todella innoissani! Toivottavasti minusta vielä jonain päivänä tulisi ammattilainen!