MIHIN KOULUIHIN HAIN?

Muutama viikko sitten olin jännittävän asian äärellä. Silloin nimittäin hain ensimmäistä kertaa korkeakouluihin. Viime vuonna en hakenut yhteishaussa minnekään, sillä tiesin haluavani viettää välivuotta, ja olinhan saanut opiskelupaikan Helsinki Design Schoolista. Siitä voit lukea enemmän muutaman kuukauden vanhasta postauksesta. Postaukseen pääset tästä. Nyt välivuosi on pidetty, ja suurena toiveenani olisi päästä ensi syksynä opiskelemaan valokuvauksen lisäksi myös jotain muuta. Vielä puoli vuotta sitten en tiennyt juuri ollenkaan, mikä voisi olla se ala, mitä kohti lähden. Alkuvuodesta kuitenkin tein päätökseni, joka tuntui todella oikealta. Neljä hakukohdetta, joihin hain, ovat tässä:

1. Journalismin koulutus, medianomi (AMK), Helsinki
2. Suomen kieli ja kirjallisuuden tutkimus, Oulun yliopisto
3. Medianomi (AMK), Oulu
4. Suomen kielen ja kirjallisuuden aineenopettaja, Jyväskylän yliopisto

Kirjoittaminen ja äidinkieli tuntuu siis omalta jutultani, ja sen vuoksi hain ylhäällä mainittuihin kouluihin. Helsinki ja Oulu ovat kaupunkeina olleet jo pitkään kaksi vahvinta vaihtoehtoa. Jyväskylän laitoin neljänneksi, ikään kuin varavaihtoehdoksi. Helsinki on kuitenkin ehdottomasti itselleni paras vaihtoehto. Tietysti sijainnin vuoksi, mutta myös siksi, että journalismin koulutuksen opintosuunnitelma vaikuttaa todella mielenkiintoiselta, ja uskon, että voisin saada siitä paljon irti. Varsinkin medianomin tutkintoon, valokuvauksen voi liittää erittäin helposti, ja unelmani olisikin, että voisin tehdä tulevaisuudessa työtä, johon liittyvät sekä kirjoittaminen että valokuvaaminen.

Helsingin kouluun olen tehnyt jo reilu viikko sitten etukäteisnäyttötehtävän, joka ratkaisee sen, ketkä pääsevät valintakokeisiin ja ketkä ei. Oulun medianomin koulutukseen täytyy tehdä myös kyseinen tehtävä, mutta ohjeita siihen ei ole vielä tullut. Ne tulevat varmasti ensi viikon aikana. Ammattikorkean kokeet pidetään etänä, mutta yliopistojen kokeista ei vielä tiedetä.

Jos kävisi niin hyvin, että pääsisin opiskelemaan ensi syksynä, minulla saattaisi tulla pieniä haasteita tämän hetkisen koulutukseni kanssa. Alunperin meidän piti Helsinki Design Schoolista valmistua kesäkuussa, mutta haastavan tilanteen vuoksi valmistumisemme siirtyy näillä näkymin lokakuun loppuun. Tämänkin vuoksi teitysti toivoisin, että tuleva opiskelupaikkani olisi Helsingissä, sillä syksyllä siellä olisi sitten molemmat kouluni. Oulusta on huomattavasti vaikeampi päästä matkustamaan muutaman viikon välein.

Nyt kuitenkin elän jännittävää kevättä kaikin puolin, eikä kukaan pysty ennustamaan, mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Itse ainakin pyrin elämään hetki kerrallaan, ja pysymään aikatauluissa, joita tällä hetkellä on. Kouluihin hakemisen lisäksi minulla pyörivät koko ajan mielessä valokuvausjutut, joten paljon on tämän kevään aikana tehtävää.

Hyvää kevättä teillekin, ja yritetäähän pysyä terveinä! 

10 FAKTAA MEIDÄN KOIRASTA

Tällä kertaa ajattelin tehdä hieman kevyemmän postauksen, joka tulee ehkä ihan tarpeeseen tällaisena haastavana aikana. Aion nimittäin kertoa meidän berninpaimenkoirasta, Hugosta 10 hauskaa faktaa! Hugo on joissain satunnaisissa postauksien kuvissa näkynytkin, mutta en muistaakseni koskaan ole tästä karvaturrista enempää kertonut. Tässä ne siis tulevat:

1. Hugo on jo seitsemänvuotias, mutta erittäin nuorekas ikäisekseen. Hän käyttäytyy usein kuin pieni pentu, joka on todella huvittavaa.

2. Hugo omistaa kolme possulelua, joita se pitää omina vauvoinaan. Muun muassa syömisen jälkeen se hakee possun suuhunsa, ja röyhtäisee sen päälle ikään kuin syöttääkseen sen. Hugo myös ulkoiluttaa possujaan vähän väliä.

3. Hugo pelkää kovia ääniä todella paljon. Esimerkiksi kova tuuli on sellainen, josta se ei pidä ollenkaan. Tällöin possulelut on myös pakko viedä ulos ”turvaan” pelottavilta ääniltä.

4. Hieman pienempänä Hugo röhki lenkeillä haistellessaan uusia hajuja, ja siitä se saikin lempinimekseen ”Possu”!

5. Usein, jos olemme koko perhe ollut muutaman tunnin pois kotoa, ja avaamme kuistin oven, Hugo katsoo meitä silmiin ja rupeaa haukkumaan kovaan ääneen. Se siis komentaa ja ikään kuin ilmoittaa, että olimme liian pitkään pois.

6. Hugo ei oikein välitä ”vieraista” miehistä. Poikaystävästäni ja pikkuveljeni kavereista se pitää, mutta esimerkiksi meidän enollemme, se haukkuu joka ikinen kerta, eikä anna edes silittää.

7. Metsässä lenkkeillessämme, Hugo sekoaa usein täysin. Sen on pakko juosta aivan täysiä miltei koko ajan, ja välillä se satuttaakin jalkansa kiviin tai kantoihin. Se ei kuitenkaan menoa hidasta.

8. Myös silloin, kun joku tulee kotiin varsinkin autolla, Hugo juoksee alakerran läpi eteiseen tervehtimään niin lujaa, kuin ikinä pääsee.

9. Aina, kun äiti haluaa juoda olohuoneessa aamukahvia rauhassa, Hugo tulee viereen komentamaan. Se ilmeisesti haluaisi lisää huomiota.

10. Hugon yksi lempiasennoista on nukkua meritähtiasennossa, eli mahallaan, jalat sojottaen eri suuntiin. Me kutsumme sitä aina silloin ”levypötkyläksi”.

PÄÄSIÄISKUULUMISET

Moi, hyvää pääsiäistä ja sisarustenpäivää!

Meidän perhe viettää näitä juhlapyhiä ihan vaan kotona, niin kuin varmasti moni muukin. Aamulla minulle ja pikkuveljelleni piilotettiin suklaamunat, sillä siitä on tullut meille eräänlainen perinne. Eikä ollut missään ihan helpossa piilossa! Tuo leikki ei onneksi katso ikää, heh!! Pari tuntia sitten myös söimme yhdessä hyvin. Meillä ei pääsiäisenä muita tradiotioita oikeastaan ikinä ole ollutkaan, vaan ollaan otettu ihan rennosti. Nyt tänä viikonloppuna omat suunnitelmani ovat todennäkösesti amk:n etukäteisnäyttötehtävän tekoa, lenkkeilyä ja sarjojen katsomista. Olisi toki ihana nähdä ystäviä ja isovanhempiakin, mutta se ei tietysti tässä tilanteessa oikein onnistu. Otan siis melko rennosti, ja yritän keskittyä positiivisiin asioihin. Todennäköisesti nappaan viimeistään huomenna kameran käteen, ja lähden kuvailemaan, jotta saisin jotain mielekästä tekemistä.

Ystävien ja isovanhempien näkemisen lisäksi, kova ikävä on myös poikaystävääni. Hän on ollut nyt vajaa kaksi viikkoa kiinni intissä, ja toiset kaksi viikkoa on vielä tuota aikaa jäljellä. Emme muistaakseni ikinä ole olleet näin pitkää aikaa erossa toisistamme, joten tämä on meille eräänlainen koettelemus. Tähän menessä kuitenkin olemme selvinneet siitä ihan hyvin. Onneksi näitä kuukauden kiinnioloja tämän jälkeen on enää yksi jäljellä.

Toivottavasti teidänkin pääsiäinen sujuu rauhallisesti, ja olette pysyneet terveenä! <3