Mielestäni on hieman huvittavaa, että juuri viime postauksen aikana pohdin sitä, että tuskin tulen kirjoittamaan enää juurikaan yhteiskunnallisista asioista täällä blogissa. Se ei vaan jotenkin tunnu omalta jutultani. Tässä sitä kuitenkin ollaan! Vielä muutama päivä sitten ajattelin, etten aio missään puhua tästä aiheesta, sillä muut tekevät sitä jo ihan tarpeeksi. Ennen maanantaina tehtyjä päätöksiä ainakin itseäni ahdisti kovasti tämä epätietoisuus, mutta nyt olo on jo hieman rauhallisempi. En siis todellakaan tämän tekstin myötä aio lietsoa lisää pelkoa, vaan pohtia kevään suunnitelmiani, jotka menevät aivan uusiksi.
Viime viikonlopun aikana mieleeni juolahti monia monia kysymyksiä, joihin vastausta tuskin saan vielä hetkeen. Lauantai-iltapäivänä sain tietää, että tulevat lähiopetuspäivät koulussani siirretään myöhemmäksi. Ensimmäinen kysymys mielessäni oli tietysti se, että tulenko valmistumaan ajallaan. Jos koulu on suljettuna kauemmin kuin kuukauden, on hyvin todennäköistä, että valmistumiseni siirtyy syksylle. Se ei tietenkään olisi omalta kannaltani positiivinen asia, sillä olen jättänyt paljon sen varaan, että tulen kesäkuun alussa valmistumaan. Luonnollisesti myös monet kuvauskeikat mietittyvät. Onnekseni kuvaan vain miljöössä, jossa tartunnan riski on huomattavasti pienempi kuin studioissa. Silti tilanne askarruttaa todella paljon. Valokuvausjuttujen lisäksi olen joutunut paljon pohtimaan sitä, kuinka tulevat korkeakoulujen pääsykokeet järjestyvät. On melko todennäköistä, että tämä hankala tilanne jatkuu pitkälle kevääseen, jolloin kokeiden järjestelyjä pitäisi miettiä uusiksi. Tällä viikolla aion kuitenkin suunnitelmieni mukaan hakea kouluihin. On vain pakko luottaa siihen, että me hakijat saamme hyvissä ajoin tietoja siitä, kuinka jatkossa toimitaan.
Omien suunnitelmieni lisäksi myös lähipiirini asiat huolettavat. Kuinka käy esimerkiksi pikkuveljeni koulunkäynnin? Hänenkin koulunsa luonnollisesti suljettiin, ja oppilaat määrättiin etäopetukseen. Siitä ei kuitenkaan ole vielä tietoa, kuinka kauan etäopetus jatkuu, ja pitääkö lukiolaisten esimerkiksi jatkaa koulun käyntiä vielä kesälläkin. Myös tänä keväänä valmistuvien tilanne mietityttää. Järjestetäänkö heille ollenkaan lakitustilaisuutta ja millaiset juhlat tulevat olemaan? Olisin itse ollut todella hajalla, jos viime keväänä meille ei olisi järjestetty lakkiaisia. Tämän kaiken lisäksi myös armeijassa olevan poikaystäväni lomajärjestelyt ovat muuttuneet aivan täysin. Hän sai viikko sitten tiedon, että tästä lähin palveluksessa olevat jaetaan kolmeen osaan, joista 1/3 on viikon kasarmilla, 1/3 viikon metsässä ja loput 1/3 viikon lomilla. Näin yritettän välttää viruksen leviämistä. Tilanne jatkuu kuulemma ainakin toukokuun puoleenväliin saakkaa. Tämä siis tarkoittaa sitä, että poikaystäväni on aina kaksi viikkoa putkeen kiinni, ja sen jälkeen viikon lomilla. Oma kalenterini meni tämänkin vuoksi tietysti aivan uusiksi, sillä olin varautunut siihen, että kaikki juoksevat asiat hoidan arkena, ja viikonloput puolestaan jätän vapaiksi Oskun lomien vuoksi.
Vaikka mielessä tosiaan on lukuisia kysymyksiä, ja tilanne itseäni stressaakin, en kuitenkaan aio täysin muuttaa arkeani. Esimerkiksi pääsykokeisiin lukeminen jatkuu normaaliin tapaan. Salilla treenaaminen puolestaan siirtyy kotitreeniin ja lenkkeilyyn. Ystävien näkeminen vähentyy hetkellisesti, mutta yhteyden saa onneksi helposti puhelimen välityksellä. Keskustassa käymistä pyrin siis välttämään, ja oleilen enimmäkseen kotona, niin kuin toivottavasti moni muukin tekee. Kun tarve kuitenkin välillä vaatii käymästä keskustassa, varmistan ettei itselläni ole yhtään flunssainen olo. Tässä tilanteessa on todella vastuutonta lähteä kipeänä ihmisten ilmoille. Vaikka itselle virus ei olisikaan vaarallinen, voi se monelle riskiryhmään kuuluvalle olla kohtalokas. Toivottavasti jokainen pohtii omaa käytöstään, ja ajattelee tässä asiassa myös muita ihmisiä. Se on tällä hetkellä parasta, mitä kukin voi omalla tahollaan tehdä.
Tämä tilanne koskettaa siis meistä jokaista tavalla tai toisella. Virus aiheuttaa ikäviä ongelmia todella monille, ja tiedän, ettei oma tilanteeni ole kaikista vaikein. Monilla on esimerkiksi häitä tai joitain muita suuria juhlia täksi kevääksi suunnitteilla, eikä niitä välttämättä pysty järjestämään. Myös muun muassa pienyrittäjät ovat todella vaikean tilanteen äärellä tulojen romahtamisen vuoksi. Itse en juurikaan kyseistä virusta pelkää, mutta jos isovanhempani sairastuisivat, olisi se todella harmillinen ja huolta herättävä asia. Nyt vain täytyy yrittää pysyä positiivisena ja toivoa, että ikävä tilanne menisi mahdollisimman nopeasti ohi, ja voisimme palata taas normaaliin arkeen!
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti